Avoimen lähdekoodin harrastajana ja teknologian ystävänä katsoin hiljattain kiehtovan Bollywood-elokuvan “Karthik soittaa Karthikille”. Tämä psykologinen trilleri tarjoaa ainutlaatuisen, teknologiapainotteisen näkökulman monipersoonallisuushäiriöön (MPD), vetäen yhtäläisyyksiä kulttiklassikkoon “Fight Club” samalla kun se luo oman paikkansa mielenterveysnarratiivien maailmassa.
Laimennettu Fight Club?
Ensisilmäyksellä “Karthik soittaa Karthikille” saattaa vaikuttaa laimennetulta intialaiselta versiolta “Fight Clubista”. On kuitenkin tärkeää tunnistaa sen erityinen lähestymistapa ihmismielen monimutkaisuuden tutkimiseen. Siinä missä “Fight Club” sukeltaa anarkistisiin teemoihin, jotka saattavat olla monien katsojien käsityskyvyn ulkopuolella, “Karthik soittaa Karthikille” pyrkii tekemään juonestaan helpommin lähestyttävän, joskus syvyyden kustannuksella.
Teknologianäkökulma: Kaksiteräinen miekka
Elokuvan tapa käyttää teknologiaa, erityisesti matkapuhelinta, päähenkilön toisen persoonan kanavana on sekä innovatiivinen että ongelmallinen. Toisaalta se tarjoaa konkreettisen välineen yleisölle ymmärtää hahmon sisäistä kamppailua. Toisaalta se uhkaa yksinkertaistaa liikaa MPD:n monimutkaista luonnetta.
Keskeiset havainnot:
Puhelinpelko: Karthikin puhelinpelon korostaminen tuntuu pakotetulta ja mahdollisesti harhaanjohtavalta. Se viittaa siihen, että hänen toisen persoonansa laukeaminen on sidottu tähän tiettyyn esineeseen, mikä ei ole linjassa MPD:n laajempien vaikutusten kanssa.
Epäjohdonmukainen kuvaus: Elokuva kamppailee ylläpitääkseen johdonmukaisuutta siinä, miten Karthikin tila ilmenee. Miksi hän katsoo mukavasti televisiota tai on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jos hänen toinen persoonansa voi ottaa täyden hallinnan?
Menetetyt mahdollisuudet: Elokuva olisi voinut tutkia syvemmin, miten teknologia on vuorovaikutuksessa alitajuntamme kanssa, erityisesti aikakaudella, jolloin laitteemme ovat itsemme jatkeita.
Mielenterveysnäkökulma
Vaikka “Karthik soittaa Karthikille” yrittää valottaa MPD:tä, se jää vajaaksi kattavan ymmärryksen tarjoamisessa tästä tilasta. Karthikin terapiaistuntojen kuvaus esimerkiksi ei ole niin syvällistä ja vakavaa kuin odottaisi näin monimutkaisen häiriön käsittelyssä.
Johtopäätös: Kiitettävä yritys
Puutteistaan huolimatta “Karthik soittaa Karthikille” ansaitsee tunnustusta yrityksestään käsitellä MPD:tä teknologian näkökulmasta. Se avaa keskusteluja mielenterveydestä valtavirran intialaisessa elokuvassa, vaikka se ei täysin hyödynnäkään potentiaaliaan.
Arvosana: 7/10
Kun jatkamme teknologian ja mielenterveyden risteyskohtien tutkimista, tällaiset elokuvat toimivat tärkeinä ponnahduslautoina. Ne kannustavat meitä pohtimaan, miten digitaalinen elämämme vaikuttaa psyykeemme ja päinvastoin, aihe joka on yhä merkityksellisempi teknologiapainotteisessa maailmassamme.
Mitä mieltä olet mielenterveyden kuvaamisesta elokuvissa, erityisesti kun se kietoutuu yhteen teknologian kanssa? Keskustellaan kommenteissa alla!